Demokratiapuhe valtuustossa 18.4.2016

Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa pitämäni puhe 18.4.2016

Demokratia ja luottamus

Meillä luottamushenkilöillä on suuri vastuu siitä , millaisen mielikuvan ja käsityksen demokratiasta ja luottamuksesta annamme kaupunkilaisille.

Valtaa saadaan vaaleissa ja on oleellista millä keinoin ja millä tavoin valtaa pyrimme saamaan.

Tämän käsittelyssä olevan  luottamuksen haaksirikon  juuret ovat syksyn 2012  kunnallisvaaleissa.

Silloin osa pitkänkin aikaa valtuustossa toimineista poliitikoista antoi kaupunkilaisille sellaisen vaikutelman, että Hämeenlinnassa kaikki olisi ollut huonosti ja päätöksenteko perustuisi salailuun, kähmintään ja hyväveli-verkoston toimintaan.

Vaaleissa luotiin vaikutelma, että salailevan ja kyseenalaisen poliittisen kulttuurin toimintatapa olisi ulottanut lonkeronsa lähes kaikkiin päättäjiin paitsi uuteen koalitioon, Pro Hämeenlinnaan.  Se perustettiin vastavoimaksi kokoomuksen ja demarien valta-akselille. Meitä vihreitäkin pyydettiin siihen useampaan kertaan ja vetoomuksia tuli usealta pron taholta.  Me emme lähteneet mukaan, koska halusimme pysyä uskollisena omille arvoillemme, emme halunneet alistaa ja mitätöidä niitä valtapoliittisten tavoitteiden ja valta-asemien alttarille.

Emme vähätelleet hyvin erilaisten poliittisten puolueiden ja niiden arvojen vaaliliittoa vaan näimme ja vaistosimme, mikä henki pron joukoissa on.  Turpaan meille tuli niissä vaaleissa, rajustikin, kun jäimme näiden kahden rintamalinjan väliin. Mutta arvojamme kunnioitimme ja siitä olemme nyt hyvin ylpeitä, kun katselemme näitä ” uuden poliittisen kulttuurin” savuavia raunioita.

Miksi tällaiseen toimintaan lähti mukaan vastuullisina pidettyjä poliitikkoja ja puolueita?

Näytti siltä, että he olivat tyytymättömiä omaan asemaansa, saamiinsa luottamushenkilöpaikkoihin ja valta-asemaansa kaupungissamme.

Vuodesta 1993 asti kunnallispolitiikassa Hämeenlinnassa toimineena voin sanoa, että näiden vuosikymmenten aikana tilanteet ja asetelmat ovat muuttuneet aika tavalla tässä kaupungissa.

On totta, että kokoomus ja demarit  ovat käyttäneet valtaa kahden kesken pitkään eivätkä aina ole olleet kovin solidaarisia pienemmille puolueille. En kiistä etteikö olisi syntynyt vaikutelmaa, että menneitä vuosikymmeniä Hämeenlinnaa olisi hallinnut HPK  ja näiden valtapuolueiden  verkosto.

Tilanne on kuitenkin muuttunut 2000-luvulla.

Uudet sukupolvet ovat tulleet toimintaan mukaan isoissa puolueissa ja uskallan väittää, että toimintatavatkin ovat muuttuneet heidän myötään.  Mutta sitä eivät kaupunkilaiset kenties ole huomanneet, eivät ainakaan sellaiset, jotka eivät ole seuranneet aktiivisesti politiikkaa.   He tarttuivat syksyllä 2012 vaaleissa syöttiin uudesta poliittisesta kulttuurista.

Ja tässä sitä nyt ollaan:

uusi poliittinen kulttuuri on palanut poroksi ja raunioissa kytee.

On aivan puppua ja väärän tiedon levittämistä, kun viime valtuustossakin täältä pöntöstä julistettiin, että vasta nyt tällä valtuustokaudella olisi äänestetty päätöksistä ja demokratia olisi vasta nyt tullut Hämeenlinnaan. Ne, jotka niin väittävät eivät tiedä ja tunne kaupunkimme poliittista historiaa.

Annan pari esimerkkiä isoista asioista, joissa on äänestetty ja jätetty eriäviä mielipiteitä, tietävätpä sitten nämä vääristelijätkin näistä.

Hämeenlinnan Energialaitoksen myynti vuonna 2000 oli iso ja kauaskantoinen päätös. Me vihreät valtuustoryhmänä vastustimme sitä. Toki muistakin ryhmistä löytyi vastustusta, isoistakin ryhmistä.

Moottoritien katetta, nykyistä Goodmania vastustimme pitkin matkaa. Minä olen äänestyttänyt siitä useita kertoja kh:ssa aikoinaan ja samoin täällä valtuustossa.

Molemmissa näissä päätöksissä meidän pelkomme ja vastustuksemme perusteet ovat toteutuneet.

Energialaitoksen työpaikat menetettiin, pääpaikka siirtyi toisaalle ja hinnat nousivat. Goodmanin myötä torin ympäristö ja Reska on hiljentynyt ja nyt joudutaan miettimään mitä tehdään kaupungin keskustan elvyttämiseksi.

Lukuisia muitakin äänestystuloksia löytyy vanhoista pöytäkirjoista.

Me vihreät olemme hävinneet äänestyksiä ja se on harmittanut vietävästi. Mutta se on osa demokratiaa!

Häviöön jääminen ja tappio on osa demokratiaa. On osattava hävitä. On osattava kestää tappion hetket politiikassa. Eikä tappioista tule rangaista kaupunkilaisia ja kaupungin mainetta tahraamalla sitä ja valituksia laatimalla oikeuslaitoksiin.

Tappion hetkelläkin mitataan luottamusta.

Luottamusta demokraattisen päätöksenteon ymmärtämiseen, poliitikkojen vastuuseen ja aikuisen kykyyn kestää tappiot kostamatta.

Politiikassa ei ole sankareita!

Jos kuvittelee tulevansa pelikentälle, jossa voi syttyä tähdeksi hienolla maalilla tai loistavilla torjunnoilla, on valinnut väärän lajin. Jos sankaruutta hakee silloin pitää mennä jäälle tai futiskentälle – tosin nämäkin ovat joukkuelajeja. Yksilölajit ovat erikseen. Niissä voi ja pitää sooloilla mahdollisimman  paljon.

Demokratiassa ei saa glooriaa. Vaikeista ja vastuullisista päätöksistä saa kenties oman sisäisen ahdistuksen ja stressin lisäksi vielä kaupunkilaisilta kuraa niskaan. Kaiken kukkuraksi vielä oma ryhmäkin on saattanut hajota äänestyksessä. Se ei ole kivaa eikä mukavaa.

 

Politiikassa ei voi tehdä parasta päätöstä vaan paras saatavilla oleva päätös ja siihen tarvitaan yhteistyöhön kykeneviä poliitikkoja. Useimmiten päätös on jonkinlainen kompromissi. Se tuntuu jonkun mielestä häviöltä eikä siitä kovin usein kiitetä.

Kompromissi on osa poliittista toimintaa ja luottamusta demokratiaan. Hyvä kompromissi on parempi kuin lihava riita.

Kompromissi ei ole tappio. Jos niitä aletaan haveksimaan , halveksitaan samalla parlamentarismia, demokratiaa, kansanvaltaa. Ilmapiiri ja henki, jossa luottamukseen perustuvia päätöksiä ruvetaan mustamaalaamaan ja halveksimaan ollaan astumassa kohti totalitarismia, kohti äärioikeiston ja äärivasemmiston toimia.

Se, onko Hämeenlinnassa kompromisseja tehdessä huomioitu muiden kuin kokoomuksen ja demareiden näkemykset on oikeutettu kysymys ja pohdinnan paikka.

 

Yhteiskunnan ja länsimaisen demokratian toimintatapa on tällainen ja  toistaiseksi paras.  Tämän kaltaiselle demokratialle vaihtoehtona toki on jo antiikissa esitetty valistunut itsevaltius. Mutta  sellaista ei ole onnistuttu missään synnyttämään.  Valistunut itsevaltias- idea tuppaa muuttumaan diktatuuriksi  ja jonkin ajan kuluessa  totalitarismiksi.

 

Vaaleissa on siis kannettava vastuu siitä, mitä puhuu ja mitä arvoja kannattaa. Kyse on siitä miten valtaan pyrkii, millä arvoilla ja millä keinoilla.   Millaisen asetelman ehdokas ja puolue maalaa ihmisten eteen, mitä kertoo ja mitä esittää ratkaisuksi.

Mielestäni on kyseenalaista, jos häivyttää puolueiden arvot erilaisilla vaaliliitoilla.

Tänään politiikan tutkija Mari K. Niemi sanoo Hesarissa: ” Arvot eivät säily itsestään. Niitä pitää vaalia.”

Vuonna 1748 valistusfilosofi  Montesquieun mukaan oli tärkeää estää vallan väärinkäyttö ja siksi hän erotti toisistaan lainsäädäntövallan, tuomiovallan ja toimeenpanovallan. Tämä ns.vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa.

Meidän poliitikkojen olisi syytä toimia tämän vallan kolmijako-opin mukaisesti ja hyväksyä ne reunaehdot, jotka siihen kuuluu.

Mitä tässä tilanteessa merkitsee se, että poliitikko ottaa käyttöön omankäden oikeuden ? Tai mietitäänpä laajemmin omakäden oikeutta yhteiskunnassa. Mihin se johtaisi? Jos kaupunkilaiset saisivat perustella itselleen ja kavereilleen, että minulla on oikeus tehdä lainvastaisia tekoja, koska mielestäni se on oikein.

Entä me poliitikot? Jos poliitikot saisivat omankäden oikeudella perustella päätöksiään ja sanoisivat ettei lakeja tai sopimuksia  tarvitse noudattaa. Mitä sitten? Miten suhtaudut siihen?

Mitä tapahtuisi, jos meillä jokaisella olisi oma oikeuskäsitys ja oma tapa perustella lainvastaista toimintaansa valtuustossa, kaupunginhallitukssa tai lautakunnissa.

Mitä siitä tulisi?

Kaaos.    Epävakautta, kapinaa, taisteluja erilaisten omakäden oikeuksien välillä. Olisiko sellainen vastuullista? Olisiko se luottamuksen mukaista toimintaa?

Kyse on siitä minkälaisen toiminnan me oikeutamme silloin, kun häviämme äänestyksen jossain päätösasiassa? Tästä on kysymys.

Nyt, kun teemme päätöstä kaupunginhallituksen erottamisesta ja uuden valinnasta , on mietittävä

millaisille voimille ja toimintatavoille annamme vallan. Kyse on vakavasta asiasta.

Tähän tilanteeseen on johtanut taistelu vallasta ja valta-asemista. Ne ovat olleet itseistarvo joillekin.

 

Lopuksi: Valiokunnan työskentely oli perusteellista ja vakavaa. Yksimielinen esitys on tarkoin harkittu ja perusteltu.

Demokratiaan kuuluvan luottamuksen arvostus ja merkitys on saanut kaikilta valtuustoryhmiltä tässä työssä arvoisensa panoksen.   Siksi tuntuu todella ikävältä ja oireelliselta, että valiokunnan työ on nyt kyseenalaistettu.

Kaupunkilaisten etu ja oikeus on se, että meillä on vastuullisia luottamushenkilöitä, jotka kunnioittavat lakia, laadittuja pelisääntöjä ja käyttäytyvät kaupunkilaisilta saadun LUOTTAMUKSEN arvoisesti.  Me ja kotikaupunkimme kaikki asukkaat tarvitsevat sellaisia luottamushenkilöitä, jotka eivät käytä omankäden oikeutta ja joiden omat, henkilökohtaiset valtapyrkimykset jäävät taka-alalle, kun päätöksiä tehdään.