Politiikan voima on rohkeudessa

Kolumni 5.12.2013

Talvisodan syksynä 1939 nuori Suomi oli pakotettu kokoamaan voimansa yhteisen tulevaisuuden puolustamiseksi.  Mitä olisi tapahtunut, jos Kannaksella olevat suomalaiset sotilaat olisivat lähteneet rintamalta käpälämäkeen? Entäpä jos kotirintama olisi murtunut eikä raskasta taakkaa olisi jaettu? Onneksi niin ei käynyt. Näin jälkeenpäin tiedämme, että pienen kansakunnan voima oli lopulta yhtenäisyydessä ja vastuunotossa.

Samankaltaisella rajalinjalla seisovat nyt päättäjämme,  eli maan hallitus ja eduskunta.

Viime eduskuntavaalit käytiin protestihengessä. Luottamus politiikkaan oli kärsinyt ja pelastusta tarjosi moni sillä viestillä, että henkilöiden vaihtaminen riittää. Vaikeat päätökset haudattiin sanoilla: Ei käy.

Nyt noin kolme vuotta myöhemmin samat vaikeiden päätösten siirtäjät kilpailevat Kaija Koon hengessä siitä, kuka keksi rakenneratkaisujen tärkeyden!

Kertooko tämä siitä, että osalle kansanedustajista oli joko epäselvää tai sitten he eivät halunneet tunnustaa keväällä 2011 sitä tosiasiaa, että valtiontalouden rahoitusvaje oli silloin kuusi miljardia euroa.  Hallituksen päättämättömyyden myötä tuo summa on kasvanut vielä kolme miljardia euroa lisää. Olin itse vihreiden hallitusneuvottelijana Säätytalolla viikkojen ajan keväällä 2011 .Muistiini piirtyi erityisen hyvin se talousoptimismi, jolla erityisesti sosiaalidemokraatit ja vasemmisto selittivät vaikeiden päätösten lykkäämistä.

Kysymys sellaisesta eläkeiästä, johon rahatkin riittävät, nousi oikeaksi populismin kukkaseksi. Eläkeiän hallittua nostamista on vasemmalta vastustettu kaikin mahdollisin tavoin. Sen sijaan  me Vihreät olemme kannattaneet eläkeiän nostamista. Vastuunkantajilla tulisi olla kirkkaana mielessä, että hallitusneuvottelut ovat se paikka, jossa maan tulevaisuus sovitaan – ei hätäisesti toimikauden loppusuoralla.

Joulupukkia  odotellaan nyt monessa kodissa. Samaa tasoa oli usko ja odotus  talouden kasvuun  Säätytalolla hallitusohjelmaa kirjoitettaessa.

Jo vaalikamppailun aikana useissa kymmenissä vaalipaneeleissa vasemmiston ehdokkaat torjuivat arvonlisäveron korotuksen tasaverojen uhkaa maalaten. Tämän vaalilupauksen pettämiseen meni lopulta vain kolme kuukautta. Nyt hallitus karsii kuntataloudesta mutta jättää yhä monet saavutetut edut, kuten asuntojen myyntivoiton verotuksen, matkakorvausvähennyksen ja ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden  lihavien vuosien tasolle.

Päätöksenteon rakenteellinen ongelma on siinä, että etujärjestöille,  ay-liikkeelle ja  EK:lle, on annettu suuri valta.  Voimme toki kiittää heitä maltillisesta tupo-ratkaisusta mutta taloutemme kilpailukyvyn takamatka on venynyt pitkäksi. Kirittävää riittää vuosikausiksi ja voi kysyä, oliko kallis yhteisöveron alentaminen oikea päätös työllisyyden kannalta.

Olen tässä kritisoinut vahvasti Kataisen hallitusta, jossa me Vihreät olemme mukana.  En silti ole hyppäämässä opposition kelkkaan. se ei ole tavoitteeni. Hallituksen politiikkaa on kuitenkin ollut vaikea puolustaa ja syytä siihen on etsittävä jo sen alkutaipaleelta, kuten kirjoitin. Olen aina pitänyt rohkeutta ja rehellisyyttä politiikan päämääränä ja toimintatapana.

Aiheellinen ja olennainen kysymykseni oppositiolle:

Riittääkö Juha Sipilällä rohkeutta laatia sellainen eduskuntavaaliohjelma, jolla saadaan 9 miljardin rahoitusvaje kurottua umpeen? Ja vaikka Sipilällä  olisi,  onko niillä pitkän linjan kepulaisilla, jotka jakelevat jo ministerin salkkuja?  Uskaltavatko maalaisliittolaiset kertoa kansalle kuinka vaikeita ja raastavia päätöksiä joudutaan tekemään?  Populisteilta vastuuntuntoon heräämistä o vaikea odottaa. He tekevät pikkunokkelaa stand up -politiikkaa  mutta todellisia ja toimivia ratkaisuja emme ole heiltä kuulleet.

Palaan alkuteemaan ja kiitän koko sydämestäni , että meillä oli rohkeita ja vastuullisia isovanhempia, jotka oman henkensä edestä puolustivat maamme ja kotiemme itsenäisyyttä. He ansaitsevat kaiken kunnian huomisen Itsenäisyyspäivän juhlassa. Kiitos rohkeudestanne ja vastuunkantamisesta!

Kirsi Ojansuu-Kaunisto

Vihreän valtuustoryhmän pj.

Hämeenlinna